EU27:n integraatio syvenee ja budjetti kasvaa – mitä tekee Suomi?

Euroopan komissio ehdotti keskiviikkona 2.5.2018 EU:lle vuosiksi 2021-2027 pitkän aikavälin talousarviota (MFF). Budjetin kooksi komissio esittää noin 1 135 miljardia euroa (v. 2018 hintatasolla) eli 1,11 % Brexitin jälkeisen EU27:n bruttokansantulosta. Nykyisin budjetti on ollut keskimäärin 1 %:n verran EU28:n bruttokansantulosta ja kokonaiskasvun arvioidaan olevan noin 12 miljardin euron verran.

Budjettia halutaan siis kasvattaa – vaikka Brexit eli nettomaksaja Iso-Britannian EU-ero lähestyy ja jo nykyisellään monissa EU-jäsenmaissa populistiset puolueet syyttävät Euroopan unionia kansallisvaltioiden rahojen varastamisesta. On todennäköistä, että myös Suomen maksuosuus kasvaisi nykyisestään, mutta taakanjako tarkentuu vasta maataloustukien ja koheesiorahojen jakoperiaatteista päättämisen jälkeen. Vaikka Suomi ei ole EU:n suurimpia nettomaksajia vaan itseasiassa toiseksi pienin, niin tasaisen taakanjaon mukaan Suomen nettomaksuosuus kasvaisi noin 220 miljoonalla eurolla.

Kuulostaako pahalta? Onko tässä mitään järkeä?

Paljonkin. Euroopan komission budjettiesityksessä merkittävä osa kasvusta johtuu tehtävistä, joita jäsenmaat – Suomi mukaanlukien – ovat vaatineet EU:n kannettavaksi. Näihin lukeutuvat muun muassa rajavalvonnan ja yhteisen puolustuksen kehittäminen sekä opiskelijoiden liikkuvuutta lisäävän Erasmus+-ohjelman budjetin tuplaaminen. Äärimmäisen tärkeitä kansalaisten arkeen vaikuttavia investointeja, jotka kannattaa tehdä yhdessä eikä kansallisella tasolla.

Lisäksi komissio esittää leikkauksia ja muutoksia rahoitusperusteisiin. Komissio haluaa yhdistää Euroopan kehitysrahaston EU:n talousarvioon ja mahdollistaa siten rahoituksen kohdentamisen Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maihin aiempaa notkeammin. Komissio esittää myös maataloustukien ja koheesiorahojen leikkausta noin viidellä prosentilla, jolloin maataloustukien osuus EU-budjetista laskisi alle kolmannekseen (vihdoin). Myös EU:n ohjelmien määrää aiotaan supistaa ja siten vähentää rahoituksen hakukierroksia ja byrokratiaa Brysselissä. 

Suomen ja kaikkien demokraattisten EU-jäsenmaiden kannalta budjettiesityksen tärkein uudistus on rahoituksen ja oikeusvaltioperiaatteen sitominen toisiinsa. Puolan ja Unkarin kaltaisten oikeusvaltioperiaateetta uhkaavien maiden toimintaan voidaan esityksen pohjalta puuttua määräenemmistöpäätöksillä yksimielisyyden sijasta. Jatkossa rahoitusta voidaan leikata mailta, jotka eivät kunnioita eurooppalaisia arvoja. 

Hyvin karkeasti arvioiden yksittäisen suomalaisen nettomaksuosuus Euroopan unionille kasvaisi esityksen pohjalta noin 10 eurolla vuodessa. Yhteensä yksittäinen suomalainen maksaisi siit jatkossa noin 100 euroa EU:lle. Suomen hallitus on jo linjannut, että Brexitin aiheuttama budjettivaje pitää täysimääräisesti vähentää EU:n budjetista – tätä ei nyt esitetä tehtävän vaan päin vastoin budjettia halutaan kasvattaa. On mielenkiintoista nähdä, miten istuva hallitus reagoi esitykseen. 

Henkilökohtaisesti pidän komission ehdotusta hyvänä, mutten odota sen toteutuvan sellaisenaan. Budjetti on melko kireällä otteella toteutettu ja uudistushenkinen esitys komissiolta, joka haluaa aidosti nähdä Euroopan unionin kehittyvän yhtenäisemmäksi ja tehokkaammaksi työkaluksi jäsenmailleen. Matka esityksestä uudeksi budjetiksi on kuitenkin pitkä ja pelkään, että suomalaiset poliitikot eivät kykene erottamaan metsää puilta vaan takertuvat korotukseen huomioimatta mitä investoinnilla saadaan.

PS. Nettomaksuosuus on typerä termi. Suomalaiset saavat Euroopan unioniin investoimansa rahat takaisin moninkertaisesti vapaan liikkuvuuden, vapaakauppa-alueen, euron ja Euroopan unionin ylläpitämän vakauden ansiosta 

akuaarva1

Aku Aarva on Energiakaupungit ry:n toiminnanjohtaja ja European Movement Internationalin hallituksen jäsen. Taustalla vuosikymmen suomalaisella ja eurooppalaisella järjetökentällä johtajana, asiantuntijana ja konsulttina.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu