Junckerin viimeinen linjapuhe, Unkari ja artikla 7.

STATE OF EU: KOHTI SYVENEVÄÄ INTEGRAATIOTA

Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker piti keskiviikkona 12.9.2018 uransa viimeisen State of EU -puheen, jossa hän käsitteli Euroopan unionin tilaa ja tulevaisuutta. Tämä vuosittainen ja perinteeksi muodostunut komission puheenjohtajan kuuleminen Euroopan parlamentissa on hieno perinne, jonka painoarvo tulee varmasti tulevaisuudessa lisääntymään. Temaattisesti puheenvuoro on samantyyppinen kuin Yhdysvaltain presidentin vuotuinen State of the Union -puhe maan kongressille – perinteen aloitti presidentti Woodrow Wilson vuonna 1936.

Junckerin puhe herätti monenlaisia tunteita.

Ensinnäkin kyse oli aidon eurooppalaisen visionäärin ja merkittävää vastuuta läpi hyvin vaikeiden vuosien kantaneen poliittisen johtajan viimeisestä linjapuheesta. Puhujana yleensä vahvan Junckerin esityksestä paistoi läpi tunteiden moninainen kirjo ja suoranainen väsymys – mies näytti kaikkensa antaneelta. Neljä vuotta komission puheenjohtajana ja kahdeksan vuotta Euroopan neuvoston puheenjohtajana toiminut Juncker on kantanut vastuuta koko Euroopan unionin tulevaisuudesta pidempään kuin moni poliitikko on tehnyt uraa Euroopassa. Ristiriitaisen maineensa varmasti osin ansainnut Juncker kuvaili puheessaan Eurooppaa elämänsä suureksi rakkaudeksi enkä minä epäile miehen sanaa. 

Toisekseen puhe sisälsi muutamia mielenkiintoisia nostoja ja avauksia – ei tosin yhtä paljon kuin viimevuotinen linjapuhe, jossa Juncker esitteli askelmerkit kohti Euroopan liittovaltiota. Keskeisin avaus ei kuitenkaan ollut meidän iltapäivälehtiemme kärkiotsikoissa komeillut kellojen siirtelystä luopuminen vaan Euroopan unionin ja Afrikan välisen vapaakauppa-alueen valmistelun aloittaminen. Tällä avauksella voi olla monenlaisia seurauksia, joista pienin ei ole Kiinan jatkuvasti kasvavan vaikutusvallan patoaminen Afrikassa. Lisäksi Juncker on oikeassa todetessaan, että Afrikka ei kaipaa hyväntekeväisyyttä vaan kumppanuutta. Monet tahot ovat syystäkin huolissaan Afrikan tilanteesta ja inhimillistä tragediaa aiheuttavasta pakolaiskriisistä, mutta sitä ei ratkaista vain laittamalla rautaa rajalle ja lopettamalla vapaa liikkuvuus – Junckerin avaus on toteutuessaan merkittävästi tehokkaampi keino.

EU-kriittinen populismi sivuttiin isolta osin puheessa. Se ei sinänsä yllätä, sillä aihetta on kaluttu kyllästymiseen asti. Unkaria ja Puolaa ei nimetty, mutta tämä johtui todennäköisesti siitä, että komissio ei halunnut sotkeutua tulevaan äänestykseen artikla 7. käytöstä. Toisaalta Eurooppalaisia arvoja Juncker puolusti voimakkaasti.

Mitä puheesta jäi käteen?

Ristiriitaiset tunnelmat. Itse olisin toivonut merkittävästi voimakkaampaa linjaa ja askelmerkkejä EU:n integraation syventämiseksi. Nyt puhe ei ollut tulevaisuuteen katsova vaikkei myöskään näyttäytynyt jäähyväispuheena – se oli jotain siltä väliltä, mutta melko varovainen. Juncker on jo luopunut pelistä jatkokautta ajatellen, joten olisin kuvitellut hänen uskaltavan revitellä vähän enemmän viimeisessä linjapuheessaan. 

Toisaalta Juncker nosti esille odotetusti kaikki merkittävät päivänpoliittiset kysymykset ja kannusti jatkamaan keskustelua Euroopan tulevaisuudesta – pidän myös positiivisena yksityiskohtana Junckerin esitystä tehdä eurosta maailmankaupan valuutta. 

UNKARI, ARTIKLA 7. JA EUROOPAN UNIONIN ARVOT 

Euroopan parlamentti äänesti tänään artikla 7. käyttöönotosta Unkaria vastaan. Kyseinen artikla on mahdollisuus ottaa käyttöön, jos EU-jäsenmaan arvioidaan rikkovan tai uhkaavan rikkoa Euroopan unionin perusarvoja. Näitä ovat ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltioperiaate. Artiklan käyttöönotto vaatii 2/3 parlamentin äänistä ja tänään sen käyttöönotto hyväksyttiin äänin 448 puolesta ja 197 vastaan.

Suomalaisista mepeistä Eurooppalaisten arvojen puolesta äänestivät Miapetra Kumpula-Natri, Liisa Jaakonsaari, Petri Sarvamaa, Henna Virkkunen, Sirpa Pietikäinen, Heidi Hautala, Anneli Jäätteenmäki, Elsi Katainen, Mirja Vehkaperä, Nils Torvalds ja Merja Kyllönen. Voitte itse laskea, ketkä kaksi tekivät muita päätöksiä.

Kaikken tukalin tilanne saattoi olla EPP:n mepeillä, koska Unkarin pahamaineinen pääministeri Viktor Orbánin puolue kuuluu kyseiseen blokkiin. Suomalaiset EPP-mepit olivat tosin jo aiemmin ilmoittaneet kannattavansa artikla 7. käyttöönottoa.

Unkari on nykyisen itsevaltaisen ja nationalistisen johtajansa johdolla ajautunut tilanteeseen, jossa Euroopan unionin on puolustettava unkarilaisia hallitustaan vastaan. Tämä on valitettavaa, mutta myös esimerkki Euroopan unionin sietokyvystä – ihan kaikki ei mene läpi ja rajat tulevat vastaan. Tämä on positiivinen uutinen meille kaikille, joita hirvittää nykyinen minidiktaattorien esiinmarssi ja itsekkäiden nationalististen populistipuolueiden politiikka.

Lopuksi

Kokonaisuutena voidaan kai todeta, että päivä oli hyvä Eurooppaan ja Euroopan unioniin uskoville, vaikka heti Unkari-äänestyksen jälkeen europarlamentaarikot mokailivat urakalla ja äänestivät kohutun tekijänoikeusdirektiivin puolesta. Sinänsä hyvää tarkoittava direktiivi tulee todennäköisesti johtamaan täysin päinvastaiseen lopputulokseen, mutta tästä voitte lukea enemmän vaikka Euroopan komissiossa neuvonantajana toimivan Aura Sallan ansiokkaasta kirjoituksesta.

PS. Oma kantani kellojensiirtelystä luopumiseen on tietysti pysyvään kesäaikaan siirtyminen.

akuaarva1

Aku Aarva on Energiakaupungit ry:n toiminnanjohtaja ja European Movement Internationalin hallituksen jäsen. Taustalla vuosikymmen suomalaisella ja eurooppalaisella järjetökentällä johtajana, asiantuntijana ja konsulttina.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu